Emmi:
Päätös lähteä vaihtoon tapahtui jo puolitoista vuotta sitten
syksyllä aloittaessani opiskelut Haaga-Heliassa. Alusta alkaen oli selvää, että
halusin lähteä Australiaan, mutta mun koululla ei ollut liiketalouden
opiskelijoille yhtäkään vaihtoehtoa siellä. Viime kevään aikana käytin
valehtelematta satoja tunteja selvittäessäni mitä vaihtoehtoja mulla olisi
hakea vaihtoon itsenäisesti. Ensimmäinen askel oli käydä tekemässä IELTS-testi
englannin kielen taidosta, koska lukion englantini keskiarvo oli alle
kahdeksan. Se maksoi yli 200 euroa ja siitä piti tietyt arvosanat, jotta olisi
mahdollista hakea australialaiseen yliopistoon. Pisteeni riittivät Southern
Cross Universityyn Gold Coastilla, joten viime kesänä aloitin hakuprosessin,
joka sitten kesti noin kolme kuukautta. Syksyn alussa minulla oli sitten paikka
yliopistossa ja kurssit valittuna.
Nyt kun koulua on kolme kuukautta takana, fiilikset ovat
todella hyvät. Kampus on ihan uusi eli kaikki puitteet todella hienot ja kaikki
opettajat ja työntekijät niin ystävällisiä ja avuliaita. Vaihtareita mun
lisäksi on koulussa todella vähän ja suurin osa kansainvälisistä oppilaista on
joko Intiasta ja Nepalista. Onneksi on sentään muutama länsimaalainen mun
lisäksi ja olen kahteen kanadalaiseen tyttöön tutustunut paremmin. Huono puoli
australialaisessa opiskelijaelämässä on, että sitä ei oikeastaan ole ollenkaan
verrattuna suomalaiseen. Koulun ulkopuolella ei oikeastaan järjestetä mitään
toimintaa tai juhlia, kuten Suomessa meillä on. Muutenkin koulussa ihmiset ovat
hirveän itsenäisiä ja keskittyneitä omaan opiskeluun.
Suurin ero Haaga-Heliaan SCU:ssa on juuri se, että kaikki
koulutehtävät on itsenäisiä, eikä meillä ole yhtäkään ryhmätyötä yhdelläkään
kurssilla. Haaga-Heliassa taas niitä oli joka kurssilla, mikä on mun mielestä
hyvä, koska siinä oppii tutustumaan uusiin ihmiseen ja oppii hyvin tekemään
yhteistyötä erilaisten ihmisten kanssa. SCU:ssa opiskelu on todella itsenäistä ja osa
luennoista on nauhoitettuja videoita, joka on mulle tosi hyvä, koska voin aina
pysäyttää videon ja kuunnella uudelleen kohdan mitä en ymmärtänyt.
Kansainvälisen talouden kurssilla, missä opettaja on intialainen, jonka
aksenttia on todella vaikea ymmärtää, kaipaisin tätä uudelleen kelaamisen
mahdollisuutta hahah.
Yksi asia, mikä on musta ihan käsittämätöntä on se, että
täällä koulutus yliopistossa maksaa tuhansia euroja yhdestä lukukaudesta ja
silti koulussa esimerkiksi tulostaminen maksa!? Suomalaisena on tottunut siihen,
että opiskelu ala-asteelta professoriksi asti on ilmaista ja kaikki opiskeluun
liittyvät asiat (kuten tulostaminen tai kouluruokailu) on myös ilmaista tai
halpaa. Täällä ei todellakaan. Nyt kyllä ymmärtää, kuinka hienoa on olla
suomalainen opiskelija.
Kokonaisuudessa uskon tämän tulevan neljän kuukauden aikana
oppimaan ihan valtavasti uusia asioita ja englannin kieltä. Joutumalla ulos
omalta mukavuusalueeltaan on paras tapa oppia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti