Road trip to Melbourne

 Wilma:

Maaliskuun alussa ystäväni Suomesta, Veikko, joka on myös Australiassa reissaamassa, kysy haluisinko lähteä road tripille Melbourneen. Jotenkin mulla on ollu motivaatio-ongelmia työnhakemisen suhteen ja ylipäätänsä aloilleen asettumisessa Surfersiin, joten ei tarvinnu kauaa miettiä. Joku seikkailu tähän väliin oli just se, mitä kaipasin.

Matkustin bussilla Yambaan, jossa Veikko oli pitäny nyt hetken majaa. Yamba on pieni kaupunki aivan älyttömän kauniiden rantojen luona. Yhdellä sanalla kuvailtuna maailman SÖPÖIN. Oltiin siellä Yamban ainoassa hostellissa YHA:ssa yksi yö. Hostelli oli kivoin, missä olen Australiassa tähän mennessä ollut, siisti ja mahtava ilmapiiri. Illalla oli beer pong-ottelu, jonka jälkeen ihmiset perinteisesti lähtevät rannalle bonfirelle istumaan iltaa. Kuu ja tähdet mollotti kirkkaina taivaalla, meri liplatti vieressä ja ihmiset istuivat valtavan nuotion ympärillä. Enää kitara puuttui täydellisyydestä.

Makeavesilätäkkö ja kallio = sata hyppykuvaa

Golfkentille kerääntyy iltasin paljon puolivillejä kenguruita

Angourie beach, Yamba

Seuraavana päivänä varsinainen road trip saattoi alkaa. Melbourneen on Yambasta noin 1500 km, navigaattorin mukaan pelkkää ajoa reilu 15 h, eikä Veikon campervanillä pysty pitäämään turhaa hoppua. Ajomaisemat eivät olisi voineet olla parempia. Ensimmäisen yön vietimme jonkun rannan tuntumassa ja pääsin heti tutustumaan kämppielämän hienouksiin kylmän ulkosuihkun ja pikanuudeleiden merkeissä. Aamulla nousimme kukonlaulun aikaan juomaan kahvit auringonnousussa ja pakoon rangereita. Yövyimme tosin aina paikoissa, joissa ei ollut "no camping"-merkkejä, mutta kai se on aina vähän kyseenalaista puolijulkisilla paikoilla.

Day 2. Pysähdyimme aina satunnaisesti, kun näimme jotain kaunista tai kiinnostavaa, muuten päivä meni pitkälti ajaessa. Eka kerta Australiassa ajaessa tuntu sekopäiseltä, niin kuin koska tahansa joku tulisi vastapalloon ja campervanin vaihteet olivat vasemmalla kädellä ohjaustangossa kiinni ja vaativat pientä totuttelua. 

Edellisenä päivänä meinasi jo käydä hassusti, kun bensamittari pääsi aivan pohjaan kesken highwayn, eikä huoltoasemia ollut mailla halmeilla, mutta siitä selvinneenä sovittiin, että ens kerralla tankataan ajoissa. Kummasti silti taas unohtu ja illalla seiskan aikaan bensamittari pyöreitä nollia näyttäen pyörittiin jossain villin lännen näkösessä minikylässä etsimässä bensa-asemaa. Kylä oli aivan kuolleen näköinen, autio ja huoltoasemakin oli mennyt viideltä kiinni, joten meidän oli pakko pystyttää leiri sinne ja odottaa aamuun. Lämpötila tuntu tehneen harppauksen alas ja aamulla herättiin autosta maakupusseista huolimatta aivan jääkalikkoina. Gold Coastin jatkuvaan 25-30 asteeseen tottuneena ei osannut ajatella yhtäkkiä heräävänsä 8 celssiuksesta… Vedettiin aamupuurot ja kahvit naamariin, tankattiin ja päästiin jatkamaan matkaa.

Gourmet-aamiainen ja paleltaa

 Day 3. Päivän tavoite oli päästä Melbourneen, mutta jäätiin vieläkin muutaman tunnin päähän. Kolmas yö vietettiin varmaan huikeimmassa paikassa koko reissulta. Ajettiin Mansfieldin läpi Alpine National parkin jollekkin vuorelle. Nähtiin matkalla kolme wombattia! Hölmön näkösiä patukoita. En saanut kuvia, vaikka juoksin yhden perässä (heh kumma juttu). Vuorella joltain hiekkasivutieltä päädyttiin keskelle havumetsän aukiota?! Edelleen täysikuu ja tähdet taivaalla, makuupussiin kietoutuneena retkituolissa teetä. Ikimuistoista. Jopa välillä vähän pelotti olla niin korkealla ja kaukana kaikesta sivistyksestä kahdestaan keskellä ei mitään. Pissalla käydessäni olin varma, että puskassa vaanii vähintään vuoristopuuma.

Day 4. Vihdoin Melbournessa! Meni kauemmin, mitä oli kuviteltu. Oltiin käyty pesulla viimeks ekana iltana, joten Veikon ystävälle Pialle suihkuun pääseminen tuntu uskomattoman hyvältä. Sen enempää vielä Melbourneen tutustumatta haettiin Pia mukaan ja suunnattiin kolmin etelämmäs kohti yhtä maailman tunnetuimmista road trip teistä: The Great Ocean Road.  Muutamat maisemakuvat puhukoot puolestaan, vaikka suurin osa videolla (coming later). Aivan uskomattoman kaunista.

Kuuluisat the Great Ocean Roadin Twelve Apostoles

Yksi Apostoli tässä bon appetit

Ehkä hauskin kuva koko reissusta. Voi ku tietäs mitä noi tavan turistit ajattelee tuolla taustalla

Normaali poseeraaminen on niin mainstream

Ei vedä tää meijän vesiputous ihan vertoja tyttöjen Byron Baylle

The Twelve Apostoles-kivimuodostelmat

Great Ocean Roadin ajamiseen meiltä meni kolmisen päivää. Jotkut sanovat, että sen voi tehdä helposti päivässäkin, mutta sillon tuskin paljon pysähdellään ihastelemaan. Oltais varmasti saatu menemään kauemminkin, niin paljon oli nähtävää. Tie, joka välillä kiemurteli vuoren rinteellä aivan meren vieressä, sademetsän näkösessä viidakossa, pienissä meri-kaupungeissa, välillä keskellä lehmiä, hevosia, lampaita ja alpakoita täynnä olevia peltoja. Majakka, The Twelve Apostoles-kivimuodostelmat, The Otway National Park kävelypolut, vesiputoukset. Luonto ja eläimet. Nähtiin nokkasiili, kenguruita ja lukemattomia koalia.

Day 5 aamuna syötiin aamiainen meren rannalla ja lähettiin jatkamaan Great Ocean Roadii eteenpäin vuorelle metsään, kun ihan yhtäkkiä varottamatta oikeella kädellä aukes kaunein maisema, jonka oon koskaan ikinä missään nähny. Oli vielä vähän aamu-utuista, kielekkeeltä alas katsoessa avautu joukko puihin ja pensaisiin sonnustautuneita mäennyppylöitä. Nyppylöillä laidunsi lampaita ja takaa näkyi meri. Auringonsäteet maalasi liikkuvia kuvioita kaikkeen siihen vehreyteen. Mikään kamera ei saanu tallennettua sitä näkymää yhtä henkeäsalpaavana, mitä se oli. En ollu koskaan nähny mitään niin kaunista ja aloin itkeä. Yllätyin suuresti omasta reaktiostani, en ois voinu kuvitella, että mikään näkymä saa mua todella liikuttumaan. Tultiin seuraavana päivänä takas ajaessa sinne vielä piknikille, ja imin itteeni sitä maisemaa.

Minä ja mun lempimaisema

Piknik

Pysähdyttiin surffille vaan kerran vaikka puitteita olis ollu

Vietiin Pia kotiinsa ja vietettiin muutamia päiviä lepposasti Melbournea kiertäen, Royal Botanic Gardenissa, koirapuistossa hengaillen ja päikkäreitä nukkuen. Käytiin moikkaamassa Kaisaa, joka oli meijän luona aikasemmin Gold Coastilla ja muita Veikon melbournelaisia kavereita. Melbourne on kiva kaupunki, mutta mitään erityistä sidettä siihen en saanut.

Koiraparkissa nauttien elämästä ja Melbournen hetkittäisestä lämmöstä

Tää meijän "koiraparkki" oli Melbournen Peter Ferres Playing field, jossa ihmiset kävi lenkillä, pelas krikettiä ja sai pitää koiria vapaana. Kymmenet koirat juoksi ilosina ympäri ämpäri tutustuen toisiinsa ja meihin nauravat ja anteekspyytelevät omistajat kintereillään. Miljöö mitä idyllisin.

Auringonlasku satamassa

Tuulinen turistikuva Shrine of Remembrancen katolta ja kaksi marjaa

"The sanctuary contains the marble Stone of Remembrance, upon which is engraved the words Greater love hath no man. Once a year, on 11 November at 11 a.m. (Remembrance Day), a ray of sunlight shines through an aperture in the roof to light up the word "Love" in the inscription for 11 minutes"

Roayl Botanic gardens

Day 13 alotettiin ajo takas ylös itärannikolle. Matkalla käytiin Buffalo National Parkissa ja kiivettiin 1780 metrin korkeuteen; taas huikeita maisemia. Sydneyn ohi ajaessa seistiin liikennevaloissa ja Veikko vilkas puhelimestaan Google Mapsista jotain etäisyyttä. Käännyttiin valoista vasemmalle ja saman tien kuului ”viiiu” ja poliisin valot vaati pysähtymään. Saatiin $311 sakko. Siis KOLMESATAAYKSTOISTA dollaria puhelimen vilkasusta pysähdyksissä. Australiassa ei kuulemma saa ajon aikana ees hipasta puhelinta. Ymmärrettäväähän toki, mut saman läksyn ois must oppinu vaikka viidestä kympistä. 

Mount Buffalo National Park, Victoria

Day 15 syötiin aamiainen Sawtellin meren rannalla ja näin elämäni ensimmäiset villit delfiinit! Siitä oli enää pari tuntia takas Yambaan. Yambassa vietettiin yksi yö ennen kuin Veikko toi mut takasin Surfers Paradiseen. Surffattiin paljon ja illalla käytiin merenrannalla katsomassa tähtiä – Australian ensimmäinen tähdenlento nähty! Yambassa näin itseasiassa ihan hulluna lisää delfiineitä, niitä on siellä kuulemma aina paljon. Samoin haita. Makasin laudallalla ja odottelin itselle sopivaa aaltoa, kun nään muutaman delfiinin ratsastavan lähestyvää aaltoa pitkin ihan vieressä – vitsi mikä tunne!

Hyvää huomenta Sawtell

(no comments)

Ticket to the Moon yes indeed

Mullehan puhuttiin alunalkaen nopeasta edestakaisin reissusta, mutta yhtäkkiä oli mennyt kaksi ja puoli viikkoa. Kotiinpaluu oli samaa aikaa haikea, koska viime viikot on ollu niin huikeita ja kokemusrikkaita, täällä pitäisi aloittaa arki ja Veikko jatkaa tästä matkaansa Intiaan, mutta samalla maailman ihanin tunne tulla kotiin kun siellä odottaa ihanimmat tytöt, joita on ollut kova ikävä ja jotka tulee itkien halaamaan. <3 Nyt ollaan taas koko kolmen kopla kimpassa ja lähdetään ulos juhlimaan!

Just normal life

Viimeiset pari viikkoa Laura ja Emmi ovat viettäneet ihan vain arkea Wilman vielä ollessa reissussa.

Otettiin viikon kuntosalikokeilu läheiseltä salilta. Oli kiva päästä vähän hikoilemaan (ihan kuin sitä ei täällä muuten tekisi…).

Laura ja Emmi pääsivät vihdoin myös kokeilemaan surffausta. Helppoa kuin heinän teko :D

Niin hyvää ruokaa.

Laura heräsi yhtenä aamuna katsomaan auringonnousua.

Southport harbour.

'

Emmin kanadalaiset koulukaverit tulivat viettämään iltaa meidän kanssa Surfersiin.

Cheers!

The day after….

Vihdoinkin saatiin aikaiseksi tehdä sunnuntaibrunssi <3